Kuin­ka kir­joit­taa teks­tiä, joka vakuut­taa ja jää mie­leen? Näil­lä vin­keil­lä vii­meis­te­let teks­ti­si niin, että se herät­tää luki­joi­de­si mie­len­kiin­non.

Miten hou­ku­tel­la koh­de­ryh­mä teks­tien pariin?

Kir­joi­tat­ko yri­tyk­se­si uutis­kir­jet­tä, blo­gia tai muu­ta teks­ti­si­säl­töä? Sinul­la on pal­jon sanot­ta­vaa, mut­ta pel­käät sil­ti, ettei vies­ti mene peril­le tai koh­de­ryh­mä ei vai­vau­du edes luke­maan teks­tiä­si, jon­ka eteen näit pal­jon vai­vaa.

Seu­raa­vat vii­si vink­kiä toi­mi­vat edi­toi­mi­sen tar­kis­tus­lis­ta­na. Kun teks­ti­si on “val­mis”, käy vie­lä aja­tuk­sel­la läpi nämä koh­dat ja vii­meis­te­le teks­ti­si vakuut­ta­vam­paan muo­toon.

1. Hyvä otsik­ko on kuin mag­neet­ti

Kes­ki­mää­rin kah­dek­san kym­me­nes­tä kävi­jäs­tä lukee otsik­ko­si, mut­ta vain kak­si heis­tä jat­kaa luke­mis­ta. Ymmär­rät siis var­mas­ti otsi­kon tär­key­den. Jot­ta luki­ja jak­sai­si jat­kaa luke­mis­ta, sinun täy­tyy todel­la panos­taa hou­kut­te­le­vaan otsi­koin­tiin.

Kir­joi­ta aina lopul­li­nen otsik­ko vii­mei­sek­si, kun muu teks­ti on jo val­mis. Anna otsi­kos­sa jokin lupaus luki­jal­le­si. Kir­joi­ta siis otsik­ko, joka tar­jo­aa vas­tauk­sen sii­hen, miten luki­ja hyö­tyy teks­tin luke­mi­ses­ta. (Kuten se, että tämän luet­tua­si teks­teis­tä­si tulee parem­pia.)

Lupauk­sen lisäk­si hyvi­nä teho­kei­noi­na toi­mi­vat myös kysy­mys ja väi­te. Esi­tä luki­joil­le kysy­mys, jon­ka uskot herät­tä­vän heis­sä tun­tei­ta ja johon tie­dät hei­dän etsi­vän vas­taus­ta. Voit myös esit­tää väit­teen, joka saa hei­dät nyö­kyt­te­le­mään, tai jos puo­les­taan haluat herät­tää kes­kus­te­lua, esi­tä väi­te, joka saa luki­ja­si pudis­te­le­maan pää­tään.

Pidät­kö luke­mas­ta­si? Haluai­sit­ko lisää kiin­nos­ta­vaa sisäl­töä?

Toi­mi­vak­si havait­tu tapa herät­tää luki­joi­den mie­len­kiin­to on sisäl­lyt­tää otsik­koon nume­roi­ta: “5 vink­kiä teks­tin edi­toi­mi­seen”, “7 eri tapaa, miten yri­tys hyö­tyy koti­si­vuis­ta” ja “Ethän tee näi­tä 13 yleis­tä mokaa net­ti­si­vuil­la­si?” Tai käy­tä mah­dol­li­suuk­sien mukaan super­la­tii­ve­ja, jos sinul­la on paras rat­kai­su johon­kin ongel­maan, muis­ta mai­ni­ta se otsi­kos­sa­si.

Älä kui­ten­kaan aliar­vioi luki­joi­ta­si, pelk­kä klik­kiot­sik­ko tyh­ji­ne lupauk­si­neen ei tuo sinul­le lisää luki­joi­ta. Kukaan ei jak­sa jat­kaa luke­mis­ta, jos käy ilmi, ettei teks­ti tar­joa sitä, mitä otsi­kos­sa lupail­tiin. Hyvä otsik­ko ker­too aidos­ti, mis­tä teks­tis­sä on kysy­mys. Se on kuvaa­va ja yti­me­käs.

Huo­mioi koh­de­ryh­mä­si otsi­kos­sa (kuten koko muus­sa­kin teks­tis­sä) ja kir­joi­ta se hei­dät vakuut­ta­vaan tyy­liin. Hyö­dyn­nä asial­li­suut­ta, kovaa fak­taa tai humo­ris­ti­suut­ta ja kie­lel­lis­tä lei­kit­te­lyä koh­de­ryh­mä­si mukaan.

2. Otsi­kon jäl­keen seu­raa­vak­si tär­kein ele­ment­ti

Ingres­si on otsi­kon alta löy­ty­vä liha­voi­tu 2–4 virk­keen pitui­nen joh­dat­te­lu aihee­seen. Ingres­se­jä tapaa usein blo­gi­kir­joi­tuk­sis­sa ja muis­sa artik­ke­leis­sa, mut­ta nii­tä voi hyö­dyn­tää myös muis­sa teks­teis­sä, kuten vaik­ka­pa yri­tyk­sen koti­si­vuil­la.

Liha­voi­tu teks­ti erot­tuu muus­ta teks­tis­tä ja tulee otsi­kon sekä kuva­teks­tien tavoin toden­nä­köi­sim­min lue­tuk­si. Se on siis otsi­kon jäl­keen seu­raa­va mah­dol­li­suu­te­si vakuut­taa luki­jat ja hou­ku­tel­la hei­dät luke­maan loput­kin teks­tis­tä­si.

Tar­kis­ta lopuk­si, että ingres­si vas­taa kah­teen kysy­myk­seen: Mis­tä lei­pä­teks­tis­sä­si on kyse? Ja mik­si luki­jaa kiin­nos­tai­si tämä? Toi­sin sanoen joh­dat­te­le luki­jat aihee­seen ingres­sin avul­la ja perus­te­le samal­la, miten he hyö­ty­vät teks­ti­si luke­mi­ses­ta.

3. Pois­ta teks­tis­tä­si lii­ka tois­tei­suus ja huu­haa

Kukaan ei jak­sa lukea pit­kää artik­ke­lia, joka tois­taa itse­ään. Tar­kis­ta siis lopuk­si, ettet ole käyt­tä­nyt tiet­tyä sanaa tai fraa­sia lii­an usein. Kai­kil­le kir­joit­ta­jil­le muo­dos­tuu suo­sik­ki­sa­no­ja ja -sanon­to­ja, joi­ta tulee vahin­gos­sa vil­jel­leek­si moneen ker­taan. Onnek­si näis­tä pää­see eroon oiko­lu­ke­mal­la.

Yhtä tär­ke­ää on hei­va­ta teks­tis­tä pois kes­ke­nään saman­lai­set lauseet. Pois­ta siis peräk­käi­set lauseet, jot­ka saat­ta­vat olla ulkoi­ses­ti eri­nä­köi­siä, mut­ta eivät kui­ten­kaan ker­ro aihees­ta mitään uut­ta. Jos kui­ten­kin tun­tuu, että haluat vie­lä pai­not­taa asi­aa, anna seu­raa­vak­si mie­luum­min kon­kreet­ti­nen esi­merk­ki.

Tois­ton lisäk­si pois­ta teks­tis­tä­si kaik­ki tur­ha ja yli­mää­räi­nen. Jokai­sen teks­tis­sä sano­tun tulee olla teks­ti­ko­ko­nai­suu­den ja luki­jan kan­nal­ta olen­nais­ta. Jos esi­mer­kik­si oma­koh­tai­nen tari­na ei tuo teks­til­le lisä­ar­voa, ei sitä kan­na­ta myös­kään säi­lyt­tää. Jos taas uskot pys­ty­vä­si vakuut­ta­maan luki­jat sen avul­la, se voi toi­mia hyvä­nä teho­kei­no­na.

Jos­kus myös tois­to voi toki toi­mia teho­kei­no­na…

4. Väliot­si­koi, väliot­si­koi ja vie­lä ker­ran väliot­si­koi

Väliot­si­kot ovat todel­la tär­kei­tä teks­tin ryt­mit­tä­jiä. Mitä laa­jem­pi teks­ti­si on, sitä enem­män se tar­vit­see väliot­si­koi­ta jak­sot­ta­maan teks­tiä ja hel­pot­ta­maan luke­mis­ta.

Jos tie­dät, että monet koh­de­ryh­mäs­tä­si luke­vat teks­ti­si puhe­li­men näy­töl­tä, koros­tuu väliot­si­koi­den sekä kap­pa­le­ja­ko­jen mer­ki­tys enti­ses­tään. Tie­to­ko­neen ruu­dul­la lyhyel­tä näyt­tä­vä, vii­den virk­keen mit­tai­nen kap­pa­le, on monin ver­roin pidem­män­tun­tui­nen, kun sitä lue­taan mobii­lis­sa. Sik­si väliot­si­koi­den lisäk­si on tär­ke­ää pitää nii­den väliin jää­vät kap­pa­leet lyhyi­nä.

Väliot­si­koi­den on pää­ot­si­kon ja ingres­sin tavoin tar­koi­tus hou­ku­tel­la luki­jaa jat­ka­maan eteen­päin ja samal­la poh­jus­taa, mis­tä tule­vas­sa luvus­sa tai kap­pa­lees­sa on kysy­mys.

Väliot­si­kot mah­dol­lis­ta­vat teks­tin sil­mäil­tä­vyy­den. Toi­mi­van pää­ot­si­kon, ingres­sin, kuvien ja väliot­si­koi­den avul­la luki­jan pitäi­si saa­da jon­kin­lai­nen koko­nais­kä­si­tys aihees­ta luke­mat­ta var­si­nais­ta lei­pä­teks­tiä.

Joten, kun vii­meis­te­let teks­tiä­si, lisää sii­hen väliot­si­koi­ta ja kap­pa­le­ja­ko­ja.

5. Jokai­nen sokeu­tuu omal­le teks­til­leen

Siis­pä anna teks­ti­si ennen sen jul­kai­se­mis­ta jon­kun muun luet­ta­vak­si. Vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa luki­sit oman teks­ti­si, jää sin­ne yleen­sä aina kir­joi­tus­vir­hei­tä.

Toi­nen sil­mä­pa­ri huo­maa hel­pom­min näp­päi­ly­vir­heet ja par­haim­mas­sa tapauk­ses­sa saat lisäk­si ulko­puo­li­sen mie­li­pi­teen teks­tis­tä­si. Jos jokin teks­tis­sä­si tun­tuu toi­ses­ta luki­jas­ta epä­sel­väl­tä ja jou­dut selit­tä­mään sitä, toden­nä­köi­ses­ti teks­tis­sä­si on vie­lä paran­ta­mi­sen varaa.

Paras tapa oiko­lu­kea teks­ti on nuk­kua yön yli ja lukea se seu­raa­va­na päi­vä­nä uusin sil­min.